Pukin debyyttialbumista, singleistä ja keikoista sanottua:

​

Jousitaustat, puhaltimet ja kitaravallit ovat olleet muotia popmusiikissa jo monta vuotta. Saavat olla vastakin, jos niitä käytetään yhtä hienosti kuin Puk-yhtyeen ensisinglellä. Yhtenä aamuna on tekstiltään alakuloinen, mutta musiikissa on merkillistä lennokkuutta ja elinvoimaa. Ehkä syynä on säkeistön melodia, joka tuo mieleen 70-luvun alun kotimaisen progepopin, tai viimeistään kertosäkeen Pulp-henkinen teryleeniglamour. – Ilkka Mattila, HS/Nyt

  

Tamperelainen Puk on löytänyt oman tyylinsä. Grönlanti kuulostaa vain ja ainoastaan Pukilta. Suomenkielinen, isosti tilanteisiin tuleva pop on rohkea ratkaisu. Grönlanti soi kuitenkin kautta linjan komeasti ja häpeilemättä. – Markku Makkonen, Aamulehti

 

Pukin Grönlanti on alkukevään sympaattisimpia pitkäsoittoja ja ylipäänsä niitä harvoja suomirock-levyjä, joita kaltaiseni nirsoileva elitistikusipää kehtaa hyllyssään pitää. - Antti Lähde, Rumba

 

Pukin jäljet johtavat vahvasti britti-indien sylttytehtaalle. – J.S. Raittinen, Rumba

 

Puk-yhtyeen keväällä julkaistu esikoisalbumi on vuoden viehättävimpiä poplevyjä. Radiomafiakin lämpeni soittamaan Yhtenä aamuna -singleä viikkotolkulla. – Ilkka Mattila, HS/Nyt

  

Levyn nimibiisissä esiteltiin jo niin hurjia kitaravalleja, ettei sellaisia ole kuultu näiden seinien sisäpuolella sitten Kentin parin vuoden takaisen keikan. – Antti Lähde, Rumba

 

Helvetti on Pukin Grönlanti-levyn parhaita biisejä, joka kulkee 80-luvun synapopin ja viime vuosikymmenen brittipopin kintereillä. – J.S. Raittinen, Rumba

 

Vuoden parhaita popkappaleita. – Ilkka Mattila, Marginaali/Radiomafia

​

​

Kadonneesta mantereesta mediassa:

 

Ryhmän kakkosalbumi soi kauttaaltaan komeasti, ja biisit ovat osumia, joista kasvaa suuri kokonaisuus. ****

– Markku Makkonen, Aamulehti/Valo 29.10.2004

 

Puk on oman muotokielensä suvereenisti hallitseva yhtye. Bändin ilmaisu on varsin simppeliä, mutta jokainen hetki on ladattu täyteen suurta tunnetta. ****

– Jari Jokirinne, Soundi 11/2004

 

Kokonaisuus on ihailtavan rikas, tasapainoinen, ja tasokas. ****

– Samuli Knuuti, Rumba 22.10.

 

Odotuksen väärti. ****

– Marko Ylitalo, Desibeli.net 18.10.

 

Levyn huippuhetkiksi nousevat hienosti paisutteleva avausraita Räjähdykset & romanssit, Weeping Willows -henkinen Halajava ja Timanttisydän, joka on ehdottomasti yksi vuoden komeimmista kotimaisista kappaleista… Toivottavasti myös suuri yleisö löytää Pukin, sillä Kadonnut manner on yksinkertaisesti liian hyvä ja tyylikäs kokonaisuus vain pienen piirin kulttisuosikiksi. ***1/2

– Antti Aittapelto, mesta.net 19.11.

 

Kerrankin kunnianhimoinen ja onnistunut yritys yhdistää britti-indie ja suomenkielinen rock.

– Jukkapekka Varjonen, Satakunnan Kansa 15.11.

 

Kyseessä on vastaavalla tavalla virkistävä tuttavuus kuin Ultramariinin viimevuotinen debyytti… Erityiskiitokset teksteistä: ihmissuhdedraamat viilletään auki hienoin vedoin, mutta sekaan sopii myös yhteiskunnallisia sivalluksia, joissa ei paasata vaan pohditaan.

– Pasi Rytinki, Apu 29.10.

 

Välillä Puk on kuin Manic Street Preachersia kuunnellut Absoluuttinen Nollapiste, välillä Divine Comedylta oppia ottanut Miljoonasade, mutta se on silti itsensä koko ajan: yhtye, jolla on sekä tajua popin perimmäiselle tyhmälle yksinkertaisuudelle että älyä, jota tarvitaan derivatiivisen taidemuodon jalostamiseksi omaperäiseksi.

– Samuli Knuuti, Image 09/2004

 

Ruutupaitainen, pussipolvifarkkuinen suomirock on päivitetty uuteen mannermaiseen kuosiin.

– Suonna Kononen, Karjalainen 19.10

 

Tässä on vuoden kaksinaisin levy. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen roskakoriin päätyvä kiekko kannattaa sittenkin poimia nöyrästi banaaninkuorien joukosta ja aloittaa alusta… Tämän arvostelun arvosana on seuraus hämmennyksestä, jota ei helpota Halajavan runollisuus tai Eläimet -laulun mykistävä kauneus sekä vastaavasti Räjähdys & romanssit -kappaleen lyyrinen väkinäisyys. Elina Honkosen surullinen sello vie päähuomion aina ilmaantuessaan. Outo levy, totisesti. ***

– Rane Aunimo, Uutispäivä Demari 12.12.2004

 

Esimerkiksi utuinen Halajava ja ahdistunut Kanarialintu saavat aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä… Pukilla tuntuu olevan paljon annettavaa kaikille haikeaan alakuloon viehtyneille. Jälleen on yksi uusi hyvä levy syntynyt maailmaan. Suosittelen. ****

- S. Schildt, Noise.fi 8.12.2004

 

Koska tamperelainen Puk-yhtye on jo melkein kouluiässä [hyvinkin – viranom. huom.] ja debyyttialbumi Grönlantikin ilmestyi jo vuonna 2000, ei yhtyeelle voi antaa vuoden tulokas 2004 -titteliä. Sen sijaan yhtyeelle voi myöntää viime vuoden yllättäjä -palkinnon ja syykin on yksinkertainen: Kadonnut manner on vahvoilla, kun jaetaan vuoden albumi 2004 -pystiä.

   Puk tarjoilee kakkosalbumillaan sopivasti nykyaikaistettua ja suomalaiskansallistettua 80-lukuista brittipoppia, joka tuo mieleen niin The Smithsin ja New Orderin kuin Weeping Willowsin pari viimeistä levyä. Ajatuksellinen lähtökohta on mitä mainioin ja kun homma ei ole jäänyt pelkästään hyvään ideaan, vaan väliin on mahdutettu se tärkein eli älyttömän hyvät biiisit, niin tarjolla on erittäin miellyttävä albumikokonaisuus... 9

– Aku-Tuomas Mattila, Sue tammikuu 2005

 

Toim. huom.:

Rumban kriitikkopolli soi albumille 13. sijan vuoden kotimainen albumi -sarjassa. "Nyt on tyyny hyvin", mutisi uupunut Puk juuri ennen kuin nukahti, "tässä Wojciechin [12.] ja Nightwishin [14.] välissä."