Ainokaiseni
Jää läpi päivien harmaiden,
läpi syksyn ja horroksen.
Jää luokseni.
Mee, ja pimeät kuukaudet
ovat pitkät kuin vuodet,
vuosikymmenet.
Jää, mun silmäteräni,
ainokaiseni.
Ainokaiseni.
Ainokaiseni.
Kun meet, maa ei ehdi lakastua,
se mätänee paikoilleen,
niille sijoilleen.
Jää, oi jääthän viereeni,
silmäteräni, ainokaiseni.
Ainokaiseni.
Ainokaiseni.
Murhalaulu
Joka kymmenes sekunti,
24 tuntia, 240 desibelin voimalla.
Yhtiöiden laivoilta syvyyspommeja.
Olen ihminen ja kapteeni
helvetinkoneessa.
Saatana pauhaa.
Miten voit nukkua
tässä melussa lainkaan?
Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.
Kuka on syyllinen, sanohan.
Aamuöisin hyräilen murhalaulua.
Vaikka mieluummin kuvittelisin
uivia valaita.
Me tapamme, kun tahdomme,
ja nyt me tahdomme.
Teidän henkenne voi pelastaa
bensiiniautomme.
Saatana pauhaa.
Miten voit nukkua
tässä melussa lainkaan?
Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.
Kuka on syyllinen, sanohan.
Saatana pauhaa.
Miten voit nukkua
tässä melussa lainkaan?
Tiedän äänien rikkovan Jäämeren,
rikkovan Jäämeren.
Mitä on ihminen
Matka alkaa, kun taivaan hyvä kuu
antaa valoaan.
Mutta sitten vene kaatuu.
Kuka pelastuu?
Vaellat pellolla, odotat rekkoja,
kannat mukana
yhtä pienenpientä muistoa
vaimosta.
Mitä on ihminen?
Onko se sellainen,
jolle sanoa ei osaa sanaakaan?
Mitä on ihminen?
Onko se sellainen,
jonka edessä sielu on hiljaa?
Toisen näytöksen alku
on vieras maa.
Viranomainen tulee sinua vastaan.
Ja kertoo, ettet saa ja mitä saat.
Mielenosoitus. Luminen pihamaa.
Mitä ne huutavat.
Miksi ne yöllä ampuivat
raketin ikkunaan?
Ja sitten kadulla mustat sotilaat.
Pellet ja sotilaat.
Hei! Tämä on jotenkin
todella outo maa.
Mitä on ihminen?
Onko se sellainen,
jolle sanoa ei osaa sanaakaan?
Mitä on ihminen?
Onko se sellainen,
jonka edessä sielu on hiljaa?
Mitä on ihminen?
Onko se sellainen,
jonka edessä sielu on hiljaa?
Jos Annikalta kysytään
Tulivuori jäi taas huomaamatta,
vaikka purkaus kuului taivaisiin.
Ja vaikka maa järisee
kuukaudesta kuukauteen,
se ei tuu uutisiin.
Jos Annikalta kysytään,
hän on vain vähän yksin.
Jos Annikaa pyytää selittään,
niin hän vain vaikenee täysin.
Ettekö ymmärrä?
Juuri nyt joen yläjuoksulla
pato rakoilee.
Kaikki on vialla.
Pommikuoppia sydämen paikalla.
Mitä mä nyt teen?
Jos Annikalta kysytään,
hän on vain vähän yksin.
Jos Annikaa pyytää selittään,
niin hän vain vaikenee täysin.
Jos Annikalta kysytään.
Jos Annikalta kysytään.
Kaikki on vialla.
Pommikuoppia sydämen paikalla.
Täytyy ajaa suoraan
Täytyy ajaa suoraan,
ettei ojaan suistuta.
Jos näet, että nukahdan,
hereille muistuta.
Minä olen hengissä,
tämä on henkilöautoilua.
Itsestäänselvää ei oo
mikään milloinkaan.
Sinä olet siinä,
mikä ihme se onkaan,
eikö vain?
Tämä on elämä, ja tuolla
kuolema vilkuttaa.
Tiellä kesken kaiken iskee pelko.
Jospa vahingossa ratti kääntyy.
Pakko uskaltaa,
ja vain ajaa suoraan.
Kesäretki mummolaan
tai töihin Nakkilaan.
Kesäretki Nakkilaan
tai töihin mummolaan.
No pöhlö pöhlö,
se vaan mua naurattaa,
että kun saa
vielä matkustaa.
Tiellä kesken kaiken iskee pelko.
Jospa vahingossa ratti kääntyy.
Pakko uskaltaa,
ja vain ajaa suoraan.
Ajaa suoraan.
Ajaa suoraan.
Voi ei, vuodet kiitävät
Saat vielä hetken elää.
Rakastutko vielä kerran
vai aloitatko heti jotain
vaarallisia harrastuksia?
Saat vielä hetken elää.
Kuunteletko linnunlaulua
vai huminaa kaupungista,
jonne kaltaisesi vaeltavat?
Voi ei, vuodet kiitävät.
Jonkun muun syntymäpäivä!
Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!
Onko teillä laskuvarjoja?
Kuunteletko linnunlaulua
vai huminaa kaupungista,
jonne kaltaisesi vaeltavat?
Saat vielä hetken elää.
Sinulla on kaikki aika, eikä mitään.
Niinkö se käy?
Aika kului, kunnes pakeni.
Voi ei, vuodet kiitävät.
Jonkun muun syntymäpäivä!
Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!
Onko teillä laskuvarjoja?
Du-du-dud-du-dud-duu-du-du!
Voi ei, vuodet kiitävät.
Jonkun muun syntymäpäivä!
Syntymäpäivä…
Syntymäpäivä?
Syntymäpäivä.
Kohta olemme
Säikähdämme laukauksen ääntä.
Se oli kellon viisari.
Säpsähtelemme keskellä yötä.
Nukahdamme hetkeksi.
Aurinko!
Aika meidät ohittaa.
Eilen olimme paljon nuoremmat.
Aika meidät ohittaa.
Kohta olemme puun juurella.
Varjomme käyvät kohteliaiksi.
Kumartavat kauniisti.
Ottavat kädestä kumpaakin kiinni.
Katson vielä taakseni.
Aika meidät ohittaa.
Eilen olimme paljon nuoremmat.
Aika meidät ohittaa.
Kohta olemme puun juurella.
Aika meidät ohittaa.
Kohta olemme puun juurella.
Olen pahoillani, rakas Charlotta
Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,
ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,
voit ymmärtää jo näitä sanoja
niiltä päiviltä, kun suuren linjan käänne
oli tapahtumassa
ja kun taisteleva humanisti
usein mietti luovuttamista.
Ne ovat lämmintä metallia,
johtajia parrasvaloissa.
Nyt iltalehden toimituksessa
ja nyt konsultteja liukuhihnalla.
Ne ovat lämmintä metallia.
Ne ovat uskollinen lakeija.
Nyt ne ovat viattomia,
toimivat vain niin kuin pitää toimia.
(Charlotta!)
Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,
ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,
voit ymmärtää jo näitä sanoja
niiltä päiviltä, kun hetken verran
esitettiin huolestunutta.
Mutta raha tuoksui aina enemmän
enimmäkseen rahalta.
Ne ovat lämmintä metallia,
ne ovat kilpaurheilijoita,
ne tottelevat euroviisuissa,
ne ovat paperisilppua ja
ne ovat lämmintä metallia,
ovat vaihdettava valuutta,
ovat mairea ministeri ja
ovat oikealla puolella.
Ne ovat lämmintä metallia,
toimivat vain niin kuin pitää toimia.
Niitä on jo mahdotonta torjua.
Olen pahoillani, rakas Charlotta.
Ne ovat lämmintä metallia.
Olen pahoillani, rakas Charlotta.
(Charlotta, Charlotta!)
Pääsky, pikku pääsky
Nyt, kun olen pronssipatsas,
näen kaupungin varjokulmiin.
Näen, kuinka he taistelevat hiljaisesti.
Vietkö heille kultahileen
kulmiltani, viethän pian?
Huomenna saat jalokivet rinnastani.
Pääsky, pikku pääsky,
etkö jäisi vielä?
Minun pienin lintuni,
olet suurin sankari.
Pääsky, pikku pääsky,
vielä yksi päivä!
Kuolema on varmasti
pelkkä unen toveri.
Talvi tulee pian, lintuni.
Mutta pyydän.
Isoäiti kerjää almuani.
Kuori minut tästä pronssikuorestani,
sillä enää en voi pois heistä
kääntää katsettani.
Pääsky, pikku pääsky,
etkö jäisi vielä?
Minun pienin lintuni,
olet suurin sankari.
Pääsky, pikku pääsky,
vielä yksi päivä!
Kuolema on varmasti
pelkkä unen toveri.
Kuolema on varmasti
pelkkä unen toveri.
Pakkanen sydämen
halkaisi, kai.
Muistatko keinut?
(san. Turkka Hautala)
Muista metsäpolut ja tiet.
Muista puiden juurten voima.
Muista, että meitä on monta.
Muista äiti, muista minut.
Muista ne, jotka kaipaamaan jäävät.
Muista, että meitä on monta.
Oon aina ollut tyhmä mies.
Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.
En oo koskaan ollut viisas mies.
Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.
Muista vesi huhtikuussa.
Huhtikuussa irtoova vesi!
Kuinka sitä, sitä on paljon.
Sanot, että oot yksin.
Sanot olevasi liian yksin.
Muista meitä, meitä on monta.
Oon aina ollut tyhmä mies.
Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.
En oo koskaan ollut viisas mies.
Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.
Muistatko keinut?
Muistatko lapset hyppäävät?
Muistatko metsän, polut ja tien?
Muistatko jäiden lähdön ja joen?
Muistathan keinut.
MURHALAULUT
(2016)
Ainokaiseni
Murhalaulu
Mitä on ihminen
Jos Annikalta kysytään
Täytyy ajaa suoraan
Voi ei, vuodet kiitävät
Kohta olemme
Olen pahoillani, rakas Charlotta
Pääsky, pikku pääsky
Muistatko keinut?
Kuuntele/hanki:
Kuvapaketti tästä.
Jussi Ojajärvi – laulu, soitto ja kone
Johnny (Kari) Lounela – kitaroita (2, 5, 6, 8)
Elina Niiranen – taustalaulu (1, 3, 4, 6, 9, 10)
Aleksi Itkonen – rummut ja perkussioita (1–3, 5–10)
Aino Holma – viulu (2, 3, 5, 7 ,10) ja taustalaulu (7)
Elina Honkonen – sello (2, 3, 5, 7, 10)
Markus Lampela – tinapilli ja matala pilli (3, 10)
Säv. san. sov. Ojajärvi, paitsi
10: san. Turkka Hautala
2, 5, 6, 8: sov. Ojajärvi & Lounela
7: sov. Ojajärvi & Itkonen
Äänitys Jussi sekä Johnny ja Aleksi
Miksaus Jussi, kommenttiapuna Johnny
Masterointi Jaakko Viitalähde ,
Virtalähde Mastering
Kannen kuvat Jussi sekä Merja Vedenjuoksu
Layout Aki Ala-Kokko, American Brothers
Tampere, Durham, Oulu
2009–2016
”Hyvää yötä, hyvää yötä!
Kätten pauketta nyt vaan!
Puk hän pysyy sanassaan.”
